Usein kuulee sanottavan, että Suomi on huono maa yrittäjälle: liian sosialistinen, liian korkea verotus, liian suuri julkinen sektori ja niin edelleen. Olen hieman eri mieltä.
Suomi on monin tavoin yrittäjän ihannemaa. Meillä on hyvä infrastruktuuri, virkamiehet hoitavat työnsä yleensä säntillisesti eikä heitä tarvitse lahjoa, ja verottaja pikemminkin neuvoo kuin rankaisee. Ihmisten välillä vallitsee tietty perusluottamus, ja asiakkaat maksavat laskunsa (jos ei ihan ajallaan niin melkein).
Suojelurahoja ei vaadita. Pankkipalvelutkin pelaavat. Euroopassa on monia maita, joissa nämä perusedellytykset eivät täyty.
Takavuosina yrittäjäjärjestöt tekivät hallaa yrittäjyydelle julistamalla kuinka tavattoman vaikeaa yrittäminen Suomessa on. Viesti meni perille, ja moni vakuuttui yrittämisen mahdottomuudesta. Onneksi yrittäjäjärjestöjenkin viesti on nykyisin kannustavampi.
Perusasiat ovat kohtuullisessa kunnossa, mutta parannettavaakin on. Suomi on palkansaajayhteiskunta ja hyvä niin. Usein törmää kuitenkin asenteeseen, jossa palkansaaja on OK, yksinyrittäjä jo hieman epäilyttävä, ja työpaikan tarjoava yrittäjä on potentiaalinen rikollinen. Tässä olisi yleinen asennemuutoksen paikka, muutoinkin kuin juhlapuheissa.
Helsingissä ongelmia aiheuttaa kaupungin ”siiloutunut” hallinto, jossa vasen käsi ei aina tiedä mitä oikea tekee. Yrittäjä törmää toisinaan tilanteeseen, jossa yksi kaupungin virasto myöntää tarvittavan luvan ja toinen kieltää sen. Tämä on kohtuuton tilanne, jossa pahimmillaan menetetään työpaikkoja pelkän huonon byrokratian vuoksi. Siilot on saatava purettua.
Siiloutunut hallinto on ongelma yleisestikin kaupungin kehittämisessä. Asiakasta, muitakin kuin yrittäjiä, voidaan juoksuttaa asiansa kanssa eri luukuilla, jossa ollaan kiinnostuneita vain asian yksittäisistä ko. hallinnonalaa koskevista näkökohdista, ei asiakkaan kokonaisuudesta. Samoin kaupungin kehityshankkeissa eri siilojen aikataulutus, tavoitteenasetanta ym. voi olla keskenään ristiriitaista.
Meillä Espoossa hallinto on astetta keveämpää kuin Helsingissä, mutta osataan varmaan täälläkin poterossa istumisen jalo taito.
Aivan. Lisäisin vielä sen, että pienyrittäjyys ja vapaa kansalaistoiminta kulkevat tässä kohtaa käsi kädessä: molemmissa hallinnon pitäisi antaa kaupunkilaisille tilaa toimia, ellei ole erityisen painavia syitä asettaa esteitä. Nykyään asenne on toisinaan päinvastainen.